Mää en oo kännissä, missä sää oot?

Maailman sivun ovat ihmiset käyttäneet päihteitä, eli keinolla millä hyvänsä on pitänyt nuppi saada sekaisin. On nuoleskeltu sammakoita, nautittu muskottipähkinää, poltettu kukkaa, tiputeltu viinaa, keitelty kiljua, valmistettu kotiviiniä, syöty sieniä, pureskeltu kasvinlehtiä… Nyky-yhteiskunnassamme alkoholi on se sallituin ja suosituin päihde, jonka käyttöä täällä kotomaassamme voidaan pitää lähes itsestäänselvänä ja alkoholista syystä tai toisesta kieltäytyviä jotensakin outoina. Tai he ovat ainakin (hyvän) selityksen velkaa, miksi jeppe/jepetär ei juo. Hyväksi selitykseksi hyväksytään aiemmat ongelmat alkoholin kanssa, raskaus ja uskonto. Ehkä. Yleisesti tunnutaan ajateltavan, että muut ovat vain huonoja tekosyitä, joilla alkoholista pidättäytyvän koetaan pyrkivän todistelemaan ”olevansa meitä muita parempi” tai siis: ”Mikä sää oikeen luulet olevas? Ota nyt edes yks.” Väitetään jopa, että paras tapa saada ilmaista viinaa, on yrittää kieltäytyä siitä. Eli kun kieltäydyt, ihmiset ovat innokkaampia tarjoamaan 🙂 Onko tosiaan noin?

Me päätimme siippani kanssa ilman sen suurempaa syytä tehdä itsellämme ihmiskokeen, eli olla tammikuun alusta toukokuun loppuun ilman alkoholia. Ajattelimme testata, miten holittomuus vaikuttaa olotilaan. Vaikuttaako se unen laatuun, energiatasoihin, painoon jne. Yksi poikkeus sääntöön tehtiin: ulkomaan reissuilla alkoa saa nauttia. Eli koska vuoden alussa olin reissussa pari viikkoa (ja siellä ollessani join olutta sekä viiniä), pisin alkoholiton jakso tosiasiallisesti kevään aikana itselläni oli 3,5 kk. Ihan hyvä suoritus sekin, kun ottaa huomioon, että normaalisti juon viikottain. Useimpina viikkoina en juuri sen enempää kuin yhden saunakaljan, mutta kuitenkin. En siis koe olevani missään määrin alkoholin suurkuluttaja, mutta sauna ilman olutta on suihku ja kyllä viinin tissuttelu hyvän ruuan ja/tai ystävien kanssa on aina ollut mukavaa. Että sinänsä vähän jännitti, miten ämmän käy. Että kuinka hankalaa on olla tipattomana kotomaan kamaralla ja tarkoittaako se sitä, että pitää sitten alkaa reissaamaan entistä enemmän (jos ei muuta, niin laivareissuja Viroon). Ja hylkääkö kaverit? Tuleeko  vähättelevää kommenttia? Meneekö multa nyt imago (niin mikä?) 😀

Noh, tulokset olivat loppujen lopuksi hyvin tylsät, ei mitään dramatiikkaa. Holittomuus meni yllättävän helposti, oikeasti alkoholia ei juurikaan tehnyt mieli (muutamaa juhlavaa hetkeä lukuunottamatta, kun sampajalasillinen olisi ollut paikallaan). Ikävä kyllä en laihtunut (pikemminkin toisin päin, taisin korvata holin herkuilla), unenlaadussani en nähnyt muutosta (olen aina ollut hyvä nukkumaan) eikä energiaakaan oikeastaan tuntunut olevan enempää kuin ennen (talvella ja pimeään aikaan energiatasoni ovat aina matalalla, kaamosoirehtija kun olen). Koska nykyään saa jo niin laadukkaita holittomia oluita ja jopa ihan kelvollisia viinejäkin, ei minun tarvinnut luopua saunakaljastakaan tai satunnaisesta ruokaviinistä. Eli oikeastaan juuri mistään en kokenut jääväni paitsi. Sosiaalinen elämä tosin väheni ja rajoittui jonkin verran, minä kun en ole niitä naisia, jotka jaksaa lähteä selvinpäin baariin pidemmän kaavan kautta istumaan ja katselemaan kun muut juovat ja humaltuvat. Mutta että ihan mukava oli nähdä kavereita kahvillakin ja holittoman oluen äärellä eikä rokkikeikoillakaan ahdistanut, saihan sielläkin holitonta olutta, joka kädessä voit sulautua mukavasti joukkoon. Ja sitten autolla kotiin nukkumaan eikä seuraavana päivänä tarvinnut kärsiä väsystä tai pään kivistyksestä. Krapuloita eikä heikkoja oloja tullut yhtään ikävä ja oli mukava tietää aina voivansa lähteä autolla ja heräävänsä ilman nuutunutta oloa. Tai siis nuutumus ei ainakaan johtunut alkosta 🙂

Holittomuuden alkutaipaleella minulle tosin kävi pieni moka. Meillä oli vanhan kaveriporukan illanistujaiset, joihin olin ostanut pullollisen alkoholitonta viiniä. Viini oli juomakelpoista ja illan mittaan se tuli siinä juorutessa juotua yksin kokonaan, kun ei tarvinnut pelätä krapulaa. Mutta annas olla kun seuraava aamu valkeni, makasin sängyn pohjalla kalpeana hiljaa. Jysäri oli pahempi, kuin monena krapula-aamuna! Minua sitten joku valisti, että vaikka alkoa ei viinissä olekaan, sulfiitteja on. Ja että ne(kin) aiheuttavat päänsärkyä. Opin sitten olemaan varovainen holittomankin viinin kanssa, että kohtuus siinäkin.

No miten sitten ne kommentit ja ihmisten reaktiot, tehtiinkö meistä paarioita? No ei tehty, höpö höpö! Niin jännää ja juoneen sopivaa kuin se olisikin kertoa, kuinka meitä hyljeksittiin, törkykommentteja töräyteltiin ja juomaan pakotettiin, ei mitään semmoista tapahtunut. Minun kokemukseni on kyllä tämän pohjalta se, ettei holittomuutta juurikaan tarvinnut selitellä tai perustella sen kummemmin. Minä vain kerroin, että tämmöinen ihmiskoe on meneillään ja sillä selvä. Muutamaa oudoksuvaa kommenttia (”Miksi vaivautua? Ekkai sää nyt kokonaan aio lopettaa? Mistä kaikesta nyt jäätkään paitsi?”) lukuunottamatta en todellakaan saanut mitään outoa mainetta tai kokenut että minut olisi jotenkin suljettu ulkopuolelle tai että holittomuutta pidettäisiin poikkeustilana ja juomatonta jotenkin epäkelpona. Ehkä minulla ja meillä on vaan niin fiksuja kavereita ja tuttuja tai sitten totuus vain yksinkertaisesti on se, että kyllä nyky-Suomessa saa ihminen olla juomatta holia, jos niin haluaa. Ilman sen kummempaa draamaa.

Mielenkiintoisinta tässä voisikin olettaa olevan se, että mitä sitten tapahtui, kun viime perjantaina tämän holittoomuusjaksoni kesän terassikauden avajaisissa päätin. Että mitä tapahtui? Taannuinko ensimmäisen lasin jälkeen sössöttäväksi urveloksi ja vähintään muutaman lasin jälkeen minut saikin jo taluttaa pois? Ja kuinka kamala krapula oli seuraavana päivänä ja uskaltaisiko sitä juoda ollenkaan vai poksahtaako maksa heti? Noh, ikävä tuottaa pettymys tässäkin. Ensimmäinen lasi vedettiin tyylillä, eli laatusamppanjaa. Kihahti miedosti hattuun. Kuten se aina ennenkin on tehnyt. Loppuilta juotiin halpaa kuoharia. Nousi sekin päähän ja juttu luisti, muttei yhtään sen kummempi ollut senkään vaikutus, ihan samat vibat kuin ennen holitonta kauttakin. Eli seuraukset ja olotila olivat ihan samat kuin ne aina ennenkin ovat olleet. Mukavaa oli, kympin jälkeen olin jo kotona ja aamulla oli nuutunut ja hieman huonovointinen olo, jota säesti pieni päänsärky. Siis se olotila, jota en erityisemmin ole (ja tuskin kukaan muukaan) kaivannut. Mutta sekin siis ihan sama olotila, kuin ennen holitonta kautta. Tuttua kauraa.

Tämänkin asian suhteen tulin siis siihen tulokseen, että kohtuus on paras tie. Että absolutistiksi en ala (minun alkoholin käytölläni en katso siihen olevan tarvetta), mutta että kyllä riehakkaat kännäys- ja juhlimisvuotenikin ovat jo kaukana takana. En kaipaa kontrollinmenetystä enkä krapulaa. Mutta että edelleenkin aion juoda lasin silloin ja toisen tällöin sekä sen jokaviikkoisen saunakaljan hyvällä omallatunnolla. Toisaalta myös voisin olla ihan hyvin juomattakin, sekään ei ole minulle mikään ”juttu”. Että kippis vaan kaikille, holilla tai ilman! 😉

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s