Nyt kuuluu kummia täältä Espanjasta! Mamma ja iskä on ihan koko ajan kotona eikä me voitais iloisempia olla. Ne höpöttää jostain koronasta ja karanteenista ja sanoo, että nyt pitää pysyä ihan omissa porukoissa. Ja mehän pysytään 🙂 Mitä nyt Soma käy tuolla sitruunatarhalla monta kertaa päivässä tarkistamassa mämyhi-tilanteen. Jaa että mikä on mämyhi? No siihen kategoriaan kuuluu mäyrä, myyrä ja hiiri sekä oikeestaan ihan kaikki hyönteistä isommat ötökät. Meistä ne on ällöjä, toteavat Suvi ja Sissi, mutta tosta honkkelikoivesta ne on jänniä. Ja sit kun se niitä mämyhejä on siellä aikansa hoonannut, se tulee pussaamaan mammaa ja iskää naamasta.
Mutta siis tää kotoiluhomma (mamma sanoo, et se on aina vihannut tota kotoilu-sanaa, mutta että nyt ei just parempaakaan tähän hätään keksi)… Sen jälkeen kun mamma palas pari viikkoo sitten taas sieltä Namimaasta, se nukkui ensin kaksi päivää putkeen, kävi tekemässä pari päivän töireissua ja sen jälkeen se onkin kökkinyt tässä kotona. Ei mitään töihommia. Eikä iskäkään mene töihommiin, se tekee niitä kotona. Tossa keittiön pöydällä sillä on nyt kotitöitoimisto. Suvi hei, se on työ eikä töi, huomauttaa Sissi vierestä. No olkoon mikä on, sanoo Suvi, niitä hommia se nyt tekee kotona ja mamma huokailee kun kaikki sen töit (”Suvi, se on työ”, korjaa Sissi) peruuntui eikä sillä ole mitään hommia, mistä sais maniskaa. Että kireet ajat koittaa ja seuraavat kuukaudet syödään pettuleipää. Mitäh?!, havahtuu Soma päiväuniltaan sohvalta. Mammalla ei oo mania? Mutta sillähän meille ostetaan heekkuja. Ja jos ei oo millä ostaa, tarkottaako se sitä, ettei me saada heekkuja?! Nyt ilmaantuu huoliryppy jo Sissinkin otsalle ja Suvia alkaa itkettää. Sitäkö se meinaa? Heekutonta koronaa. Eikun karanteenia. Eikun..? Pikkuässät pitävät asian tiimoilta hätäpalaverin ja tulevat siihen tulokseen, että kyllä kaapissa heekkuja riittää, justiinhan sinne kannettiin monta pussillista puputettavaa. Sissi vannoo nähneensä. Tilanne rauhoittuu, kun heekkukriisi ei olekaan totta. Soma jatkaa päiväuniaan, Sissi hyppää jakkaralle iskän työpisteen viereen jatkaakseen iskän assarina toimimista (se sisältää mm. henkisenä tukena olemista ja silitysten kerjäämistä) ja Suvi painelee pihalle seuraamaan livelähetystä tiputeeveestä. Takapihan lentohäkissä on 11 pikkutirppa, joita Suvi vahtaa silmä kovana, tiputeevee on sen mielestä viihdettä parhaimmillaan.
Nyt kun mamma tossa notkuu nurkissa ilman töitä, vois luulla, että sillä käy aika pitkäks. Mutta se puuhaakin ihan koko ajan jotain. Nyhtää rikkaruohoja ja hoitaa kasveja, lakaisee terassia, roikkuu somessa, lukee kirjoja, tekee ristikoita, kuuntelee äänikirjoja, viestittelee kavereille, käy keräämässä sitruunoita ja mandariineja tarhalta, hölmöilee meidän kanssa ja arvatkaa mitä muuta…. *rummun päristystä*… tekee jopa ruokaa! Tätä päivää ei iskä olis uskonut ikinä näkevänsä, meidän mamma kun ei ole mikään kotitalousihminen. Totta puhuen se on ihan avuton noissa keittiöhommissa. Suvi alkaa muistella yhtä aamua, kun mamma päätti keittää puuroa. Se ylpeenä sitä sitten iskälle aamulla tarjoili. Mut ei iskä sitä pystynyt syömään, kun se oli niin suolasta. Mamma siihen sit tuhahti, että on se kumma kun mikään ei kelpaa. Kun yleensä iskä marisee, että ruoka on suolatonta. Mamma ajatteli laittaa nyssi riittävästi. Semmonen tumpelo se toi meitin mamma on. Sille kuulemma oli joskus silloin monta vuotta sitten sinkkuaikana joku ukko todennut, että ”mitä hyötyä susta sitten on, kun et siivoa, kokkaa tai tee lapsia.” Mamma oli siihen todennut, että hänellä on muita avuja. Me ei kyllä oikeen tiedetä, että mitä ne on. Soma keksii, että hyvä se on lelua heittämään. Sissin mielestä taas sen jaloissa on hyvä nukkua yöt, se on sillälailla turvallinen. Suvi puolestaan toteaa, että mamma on silleen ymmärtäväinen hänenkin suhteensa, vaikka hän onkin vähän semmonen omanlaisensa haahuilija. Yhteenvetona todettakoon, että meitin mammana se on ihan paras, kovasti se meitä hyvänä pitää ja herkkuja antaa. Ja vaikkei se enää ikinä menis töihin, me oltais kovasti iloisia siitä. Kunhan iskä sitten ostais meille heekkuja, huikkaa Suvi.
Se mammaa kyllä vähän harmittaa, kun se ei tänään päässyt lähtemään viikoksi Suomeen (meitä se ei harmita), vaikka sillä oli sinne lentoliput. Sen oli tarkoitus käydä siellä ainakin teatterissa ja Pate Mustajärven keikalla. Se kun on tommonen teatteri- ja Pate-vani. Suvi, se on fani, korjaa Sissi. No olkoon mikä on, mutta semmonen mamma on. Ja sillä Patellakin on kuulemma koira Romaniasta, oliskohan joku meidän sukulainen, pohtii Sissi. Eli ei se ihan turha ukko voi olla, toteaa Suvi. Ehkä mekin ruvetaan sen vaniksi, tässähän ollaan lähes sukulaisia sen koiran kanssa!
Sit tiätty mamman piti nähdä niitä kummikoiriansa, sillä kun on aina niiden tassun jälki sydämessä. ”Höh, miten niitten tassut sinne on osuneet?”, kysyy Suvi ja Sissi kertoo sen olevan semmoinen kielikuva. Ne on ne Tytti-koira ja Hanskubansku (oikeesti se on Hanna), jotka se auttoi Terttu-tädin laumaan täältä Espanjasta. Muistatteks ne? Sit tietty sen piti treffata äitiänsä ja Tiina-serkkua. ”Se on se Tiina, joka täällä on käynyt pariinkin otteeseen, ja jonka naaman päällä piti aamuisin käydä kävelemässä, että se tajus herätä”, sanoo Sissi. Katjaakin sen piti nähdä. Soma muistaa Katjan hyvin. Se on se täti, joka oli täällä sillon kaksi vuotta sitten pääsiäisen vietossa, kun hän kotiutui tänne omaan kotiin. Ja tietty mamma olis käynyt myös Jonna-tätiä ja Tero-setää treffaamassa. Niitä pikkuässät muistaa ja kaipaa erityisen lämmöllä, niillä kun on aina aikaa täällä ollessaan temppuilla tyttöjen kanssa, antaa rapsuja ja herkkuja. Vaikka niitten tuomat lelut vähän heikkoa tekoa onkin, sanoo Soma. Soma kun on tuhonnut (Soma kutsuu sitä tuunaamiseksi) lähes kaikki niitten tuomat lelut. Olis mamma montaa muutakin hyvää tyyppiä varmaan tavannut ja nyt sitä surettaa kun ei se näekään ketään. Mutta me yritetään sitä lohduttaa, että kyllä se viä kaikkia pääsee tapaamaan, kunhan tämä maailma tästä taas asettuu mallilleen. Sitä odotellessa me lähetetään täältä kaikille lämpöisiä terveisiä. Me kovasti toivotaan, että te kaikki ymmärrätte pysyä kotona turvassa ja terveenä. Meillä on täällä kaikki hyvin, toivottavasti teilläkin. ❤
PS. Kuvassa me ollaan Tero-sedän sylissä (arvatenkin on just saatu jotain heekullista heekkua), mutta koska Tero tahtoo olla semmonen inkokniitto, niin me rajattiin kuva silleen, että vaan meidän karvaiset naamulit näkyy 🙂 Sussu varmaan haahuilee taas jossain omia menojaan, sillä kun on ne nautabuutsit. Ne, joilla kuljetaan omia polkuja. ”Se mainos oli Camelbootseista”, korjaa Sissi Somaa ja Soma sanoo, ettei hän semmosia iänkaiken vanhoja juttuja voi muistaa.
Yhtä pätevä kuin ärsyttäväkin 