Tämä lause (ja sen monet variaatiot) toistuvat säännöllisesti sekä mediassa, nettikeskusteluissa että ”ihan livenä” ihmisten kritisoidessa ja arvostellessa järjestelmää, hallitusta, poliitikkoja, valtiota, virastoja, virkamiehiä ja ylipäätään kaikkia niitä instansseja, joiden katsotaan olevan vastuussa siitä, ettei yksilöllä ole töitä. Minä saan kyseisestä lauseesta näppylöitä.
Viikon alussa Pirkanmaan pää-äänenkannattajassa loihe toimittajat taas lausumaan painavan sanansa siitä, kuinka TE-keskukset, työvoimapolitiikka ja hallitus ovat hommassaan epäonnistuneet, eli eivät työllistä työttömiä työnhakijoita. Ensinnäkin toimittajan, joka systeemiä arvostelee, toivoisi osaavan käyttää edes oikeaa termistöä. TE-keskuksia ei ole ollut olemassa enää moneen vuoteen. Toimittaja tarkoittanee TE-toimistoa, eli tuttavallisemmin kansan suussa ”työkkäriä” (sana viittaa TE-toimiston edeltäjiin, työvoimatoimistoihin). Kyseisessä jutussa, kuten niin monessa muussakin samankaltaisessa kirjoituksessa, haastatellaan työttömiä työnhakijoita, jotka pääsevät kertomaan totuutena oman näkemyksensä tukalasta tilanteestaan. Syy on arvatkaas missä? No kaikissa muissa (kuin itsessä ja omissa valinnoissa) tietenkin. Negatiivisuus myy ja harvemmin saadaan lukea niistä kaikista iloisista tapauksista, joissa ihmiset ovat saaneet TE-toimistosta hyvää palvelua ja heidän avustuksellaan töitä. Sillä niitäkin on paljon, uskokaa pois. Niistä vaan harvemmin kirjoitellaan. Harva viitsii hyvistä kokemuksistaan yleisönosastolle, keskustelupalstoille tai medialle kertoa.
Työttömyyden kokemus on eittämättä erittäin tiukka paikka ihmiselle, joka sen kokee. Ja meistä jokainen on varmaan jossakin elämänvaiheessa ollut samaisessa tilanteessa. Tai ainakin joku läheinen. Myötätuntoni on vahvasti työnhakijan puolella ja tiedän sekä ymmärrän sen faktan, että tässä maailmantaloudellisesti tiukassa tilanteessa kaikille ei vain riitä töitä. Ei vaikka olisit kuinka ammattitaitoinen ja ”hyvä tyyppi”. Työttömyys on usein monen tekijän summa. Ymmärrän myös sen, että maailma työnhakijan silmissä näyttäytyy epäreiluna ja syy omaan ahdinkoon halutaan nähdä oman itsen ulkopuolisista tekijöistä johtuvana (niinkuin se osittain toki onkin). Se on täysin ymmärrettävää. Sitä puolestaan en ymmärrä, että viestinnän ammattilaiset (joiden tulisi tuoda objektiivista näkökulmaa asiaan kuin asiaan), lähtevät toitottamaan ihmisten subjektiiviisia kokemuksia totuutena, vaivautumatta tonkimaan asiaa vähän syvemmältä.
On taivahan tosi, että maailmassa ja systeemissä on paljon mätää (on rakenne-työttömyyttä, kohtaanto-ongelmaa, ahneita yrittäjiä ja ”ilmaisen työvoiman” hyväksikäyttäjiä jnejne). Sitä tuskin kieltää kukaan. Mutta olisiko kuitenkin hedelmällisempää keskittyä pohtimaan omaan tilanteeseen (tässä tapauksessa työttömyyteen) sellaisia ratkaisuja, jotka ovat omassa kädessä, kuin näitä ”kyllä mä muuten tekisin ja töihin pääsisin, mutku nää kaikki muut pilaa mun mahikset”. Yllärinä tuskin kenellekään tulee, että oman elämän tulee olla ihmiselle itselleen tärkeintä. Se tuskin on sitä äidillesi, siskollesi, siipallesi, kaverillesi tai edes sille ”työkkärin tädille”. Nämä henkilöt voivat toki auttaa sinua tavoitteessasi, mutta itse se työ ja toimenpiteet pitää tehdä tässä(kin) asiassa. Olisiko aika lopettaa odottamasta, että ”työkkäri antaa mulle töitä” ja alkaa itse tekemään aktiivisia toimenpiteitä oman työllistymisen eteen.
Mitä jos alkaisit laittamaan aktiivisesti sinua kiinnostaviin työpaikkoihin työhakemuksia (avoimia ja kohdennettuja), kartoittamaan sinua kiinnostavia yrityksiä (ja sitten ottamaan niihin yhteyttä), tekemään some-työnhakukampanjaa, hommaamaan lisäkoulutusta (jos semmoinen on työllistyäksesi tarpeen), käyttämään omaa verkostoasi hyödyksi, ilmoittautuisit henkilöstöpalveluyrityksiin, kävisit messuilla ja tapahtumissa (missä voit tavata rekrytoijia ja yrityksiä) jne jne. Se, että käytät useampaa väylää, lisää huomattavasti mahdollisuuksiasi työllistyä. Mitä useampi verkko on vesillä, sen todennäköisemmin saat kalaa. Ja josko olet epävarma tai koet, ettet osaa, tähän kaikkeen löytyy kyllä apua mm. sieltä paljon parjatusta TE-toimistosta.
On täysin päätöntä jäädä odottelemaan, että ”työkkäri hommaa mulle töitä”. Ensinnäkin siksi, etteivät ne työpaikat ole siellä ”työkkärissä”. TE-toimisto kyllä listaa heille yritysten itsensä ilmoittamia avoimia työpaikkoja sivullaan (tällä hetkellä avoimia työpaikkoja ilmoitettuna TE-toimiston sivuilla 17202), muttei se voi kenellekän ”antaa töitä”. Paitsi tiettykin, jos olet oikeasti hakemassa TE-toimistoon töihin ;). Tässäkin, ylläri ylläri, ratkaisee työnhakijan oma aktiivisuus ja toimenpiteet. Olisiko aika sisäistää se ajatus (ja ehkä myös oppilaitoksissa se opiskelijoille kertoa/opettaa), että se, että hommaat ammatin, ei työllistymiseen riitä. Se, että olet valmistunut kuva-artesaaniksi/ medianomiksi/etnomusikologiksi/ lääkäriksi/ opettajaksi/ joksikin muuksi, ei sinua työllistä. Sinun tulee aktiivisesti hakea töitä ja vakuuttaa vielä se työnantajakin siitä, että sinut kannattaa ottaa töihin. Ja jos kuva-artesaanin homma ei työllistä, olisiko aika miettiä uudelleenkouluttautumista?
TE-toimiston tai työvoimapolitiikan vikaa ei ole myöskään se, että odottelet vuosikausia työllistyväsi nuoriso-ohjaajan koulutuksella. Ja kun et työllisty, hakkaat vielä pari vuotta samaan karjalan mäntyyn päätäsi ja odottelet, jotta josko kuitenkin..? Kun sitten vihdoin ymmärrät, että ao. koulutuksella et työllisty (ainakaan omalla alueellasi), haluat lisäkouluttautua seksuaaliterapeutiksi (tämä esimerkki on myös tiistaisesta Aamulehden jutusta). Ja kun TE-toimisto kieltäytyy maksamasta jälleen uutta ei-työllistävää koulutusta, tulee paha mieli. Mutta niin paljoa se koulutus ei kuitenkaan itseä kiinnosta, että omalla rahalla haluttaisiin kouluttautua. Kyllähän yhteiskunnnan pitää maksaa! Olen pahoillani kertoessani tämän, mutta ei se yhteiskunta sillälailla pyöri, että yksilö keksii ja yhteiskunta maksaa. Ihan näin veronmaksajana olen helkkarin tyytyväinen, ettei työvoimaviranomainen suostu kaikkia turhanpäiväisiä koulutuksia ja tutkintoja maksamaan. Josko oikeasti haluat työllistyä, kannattaa hakeutua alalle, joka työllistää. Sellaiseen koulutukseen yhteiskunta antaa rahoituksen mielellään. Mitä sellaiset alat sitten ovat? No niistäkin löytyy tietoa pilvin pimein, mm. sivulta https://www.ammattibarometri.fi/.
Itsekään en ole koskaan työkkäristä töitä saanut. Mutta en ole niitä sieltä koskaan odottanut saavanikaan. Olen aina tiedostanut sen, että ihmisellä on oma vastuu valinnoistaan ja elämästään.Oman vastuun sysääminen omasta työllistymisestä (kuten myös terveydestä, läheisten hoidosta jnejne..) yhteiskunnnan harteille on hölmöläisten hommaa. Josko omat valinnat ja toimenpiteet ovat menneet pieleen (ja joskus ne menevät), tehdään korjausliikkeitä ja valitaan uudestaan. Josko se, mitä teet ei toimi, jatkatko samaan malliin, vai kokeiletko jotain muuta? Vai jäätkö odottamaan, että joku muu tekee/hoitaa? Ja entä jos se ”joku muu” ei hoidakaan?
Yhtä pätevä kuin ärsyttäväkin 