Jaa kuka minä olen? Eli hieman kirjoittajasta…

Minut voisi vaikka tiivistää seuraavanlaisesti: olen keski-ikäinen ja keskiluokkainen keskinkertaisuus 🙂 Nuorempana olin kova rokkityttö, jonka vapaa-aika kului baareissa, keikoilla ja festareilla. Luulin myös olevani ”jotenkin spesiaali” (niin kai kaikki nuoret luulevat ja hyvä niin). Sittemmin olen tajunnut, että me olemme kaikki samaan aikaan yhtä spesiaaleja kuin tavallisiakin. En aio luvata lukijoille säihkyvää glamuuria, upeita elämyksiä tai radikaaleja mielipiteitä. Minä kirjoittelen melkolailla omaksi ilokseni ja kavereiden viihdykkeeksi. Täältä tulee mitä milloinkin sattuu mielenpäällä pyörimään.

Olen aina ollut nopeasti innostuva ja lähes yhtä nopeasti kyllästyvä. Tästä syystä monenmoista hommaa ja harrastusta on tullut kokeiltua, mutta oikein mihinkään en ole jäänyt kunnolla koukkuun ja koukuttumisen myötä kehittynyt huipuksi. Perinteisten kuntosali ja ryhmäliikuntajuttujen lisäksi olen harrastanut mm. partiota, laitesukellusta, juoksua, tankotanssia, joogaa ja suppailua. Kaikkia näitä enemmän tai vähemmän tosissaan, joitakin lyhyemmän, toisia pidemmän aikaa. Ja jokainen innostus on lopahtanut, kun olen todennut etten olekaan luonnonlahjakkuus 😀 Tämänhetkinen villitys on ilmajooga.

Elämäni suurin intohimo on matkailu. Jos aika ja rahat sallisivat, olisin alvariinsa reissussa. Syynä pakonomaiseen kotimaasta pakenemiseen lienee levoton luonne ja ajatus siitä, että olen syntynyt tyystin ja täysin ”väärään maahan”. Suomalainen jäyhyys, järjetön holhousyhteiskunta (kielletään v***u kaikki) ja isänmaan pääosin surkea keli pakottavat minut käyttämään lähes kaikki liikenevät pennoset reissaamiseeen. Ja reissustapaluuketututus on sitten aina aivan musertava. Nyt pähkinkin yhtenä teemana sitä, miten olisi mahdollista olla enemmän ”siellä” kuin ”täällä”.

Uskon myös monenmoisiin ”hörhöjuttuihin” eli ufoihin, jälleensyntymiseen, henkiin, korkeampaan voimaan, kummituksiin, karmaan, vaihtoehtohoitoihin, intuitioon… Näihinkin kaikkiin uskon toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän, eli mitään näistä(kään) en ota turhan vakavasti enkä elä minkään uskonnon, aatteen tai ismin mukaan. Minun mielestäni kaikenlainen ääriajattelu on pahasta, sillä se estää näkemästä elämän koko kirjon ja sulkee monia asioita pois tai määrittelee mustavalkoisesti hyväksi-pahaksi. Tässäkin mielessä olen keskitien tallaaja.

Asun Mansessa pienen perheeni kanssa. Perheessäni on aviomies ja koira. Mies on keittiömestari (ja se kyllä näkyy minun alati paisuvassa ulkomuodossani) ja koira rescue Romaniasta. Molemmat kovin rakkaita, vaikkakin välillä kaipaan ihan vain yksinäistä omaa aikaa. Kaikessa sosiaalisuudessani taidan olla melkoinen erakko.

Työskentelen asiakkuusjohtajana koulutus- ja valmennusyrityksessä ja työni puolesta saan reissata ympäri Suomen. Sopii levottomalle luonteelleni sekin. Samalla viikolla voin suhata Seinäjoella, Turussa, Porissa ja vaikkapa Kouvolassa. Kotimaanmatkailuna minä nuo reissut otan ja usein liitänkin työreissuihin myös huvin: käyn katsastamassa jonkin paikallisen nähtävyyden, hyvän raflan tai kahvilan, käyn teatterissa tai keikalla, tapaan alueella asuvia tuttuja tai shoppailen paikallisia erikoisuuksia. Minulla on mielipide lähes kaikkeen ja kaikesta, mutten suinkaan väitä että se on aina oikea. Niinpä toivotan tervetulleeksi myös keskustelun. Kuten hyvä ystävättäreni on aikanaan minua kuunnellessaan sanonut: ”Toi on sun mielipitees, sulla on siihen oikeus ja mun tulee sitä kunnioittaa.” Tarkoittaen lauseella, ettei ole kanssani samaa mieltä.