Meitä on huijattu! Viekkaudella ja vääryydellä vokoteltiin tänne Epsanjaan, kun mamma ja iskä väitti, että täällä on paremmat kelit, kun Suomessa. Ja mitä vielä! Töppöset märkinä jouduttiin talsimaan tänään aamupissilenkki ja ennen sisälle menoa mamma kaivoi sen pahasti kammotun tassupyyhkeen esille ja väkisin kuivas meidän töppöset. Ja joo joo, mamma yritti sanoa, että talvi se tulee tännekin ja että onhan nyt jo marraskuu ja onhan se ihan normaalia, että täälläkin sataa, mutta ihan on turha selitellä! Ei tykätä.
Eilen illalla oli niin kamala ukkosmyrsky, että iskä ja mammakin pyöritteli silmiään (vaikka niin reippaita yritti esittää) ja kattoterassin ovesta juoksi solkenaan vesi sisään. Ei meitä oikeesti pelottanut (”jaa ei vai, sää ikkustaa tihrustit kyllä aika vakuuttavasti!” toteaa Sissi Suville), me vaan esitettiin urheita, ettei iskä ja mamma pelkäis ja ettei niille tulis traumoja ukkosesta 😀
Mutta asiaan: viimeksihän me kerrottiin, että me muutetaan uuteen kotiin. Noh, ei me olla vieläkään muutettu. Me yritetään iskältä ja mammalta kysellä, että miksei me jo asuta siellä maalla, mielellään me syö… leikittäis siellä joka päivä niitten pikkutipujen kanssa ja räkytettäis niille naapurin koirille (jotka muuten on jotaan manoliittoja, joiden haukusta me ei jummarreta mitään) ja tongittais puutarhaa jajaja…Mut mamma ja iskä sanoo, ettei niitä lopullisia kauppakirjoja oo tehty vieläkään, kun se talon ostaminen täällä ei kuulemma oo ihan helppoo. Kun siinä on kuulemma kauhee määrä eri vaiheita ja ihmisiä ja aikaa ja rahaa palaa. Että kyllä kuulemma espanjalaiset osaa itsensä (ja kaverinsa) työllistää ja rahastaa joka mutkassa. Me ei ymmärretä, mikä siinä muka niin vaikeeta voi olla? Rahat pöytään ja nimmarit paperiin gringot, me halutaan maalle, kun siellä kuulemma on mukavaa! (Heh, oltiinks vakuuttavia? Tommonen nimittelynimi me opittiin telkkarista! Ei me kyllä tiedetä mitä se tarkottaa.)
Mutta se me tiedetään, että tänään on lauantai ja viikonloppu ja se taas tarkottaa, että mamma on kotona eikä lähde sinne töi-nimiseen paikkaan. Ja se on meistä messevää! Niinpä me aiotaankin vokotella mamma meidän kanssa vierashuoneen sänkyyn päikkäreille. Onhan tämmönen harmaa lauantaipäivä ihan kun tehty makoiluun. Mamma yritti jotaan sepustaa, että hää oli aikonut mennä jookaamaan, mutta me katsottiin sitä silleen koiramaisen surkeen vetoovasti ja näinollen ei mennyt mamma jookaan, vaan meitin kanssa päikyille ❤
Että hasta la vista vaan! (Toikin me opittiin töllöstä!)
Yhtä pätevä kuin ärsyttäväkin 