Lapsellista meininkiä

Linkitin tässä männäviikolla FB-seinälleni erään tilaston, joka näyttää pylväsdiagrammina sen, jonka me jo kaikki muutenkin tiesimme. Että lapsien saaminen lisää ihmisen hiilijalanjälkeä merkittävästi. Tilaston oheen kirjoitin päivityksen: ”Minä joka välillä koen maailmantuskaa ja huonoa omaatuntoa lentämisestäni, huonosta kierrättämisestä (täällä Epsanjassa se on lapsenkengissä) jnejne, saan tästä taulukosta suurta lohtua. Tuo yksi ja kaikista suurin hiilijalanjäljen kasvattaja on eittämättä se, että lisääntyy. Minä kun en ole tehnyt sitä, niin voin ajatella, että muutama lento sinne tänne :-)”. Ja kuten osasin arvata, härdellihän siitä syntyi (kuten näistä mun lapsettomuusaiheisista päivityksistä usein syntyy) sekä FB-seinällä että yksityisviestejä myöten. Eräs tuttu oli linkittänyt seinällään saman, sama efekti hänellä. Hänelle oli jopa ihan loukkaantuneena soitettu. Eli jos/kun minä näitä ”olen lapseton ja ylpeä siitä”-päivityksiä kirjoittelen (ja kirjoittelenhan minä), niin melko lailla järjestään siitä aiheutuu loukkaantumista/tunnetta, että arvostelen lapsen tehneitä/tunnetta, että haluan ”tölviä” perheellisiä. Ja sitä myöten nousee kova tarve puolustella sitä, että itse niitä lapsia on tehty. Ja tätä minä kuulkaa ihan aikuisten oikeasti en ymmärrä. Josko joku nyt minulle suomentaisi, missä kohtaa esim.  tuossa ao. päivityksessäni arvostelen lisääntyneitä? Ja toisaalta haluan myös tuoda esiin, ettei kukaan ole pätkän vertaa velvollinen minulle valintojaan selittelemään :-).

Onko tämä em. aihe oikeasti niin herkkä, että tätä ei saa ääneen sanoa? Että minä en ole koskaan halunnut lapsia ja olen valinnastani ihan jopa vielä ylpeä. Ja meitä tällaisiä (joissain yhteyksissä epänormaaleiksikin leimattuja) on aika paljon nykyaikana. Syyt, miksi ihmiset eivät lapsia halua, ovat moninaiset: joku ajattelee ympäristöä, toinen haluaa säilyttää itsenäisyytensä (ettei ole kenenkään kasvatuksesta vastuussa), yksi ei pidä lapsista tai sitten kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Oli se syy sitten mikä hyvänsä (ja nyt tässä puhun vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, en tahattomasta lapsettomuudesta), niin ihan yhtä itsekkäitä tai epäitsekkäitä ne ovat, kuin ovat syyt siihen, miksi ihmiset tekevät lapsia. Ja joka ikisellä valinnallamme on seurauksia, halusimme me sitä tai emme. Tämä lasten teosta aiheutuva hiilijalanjäljen kasvu on fakta. Se ei ole minun keksintöni eikä myöskään tutkimuksentekijän ja näin ollen on jotenkin oudohkoa, että lynkataan viestintuoja. Sanon tämän tässä nyt vain yhden kerran: minä EN arvostele tai halua loukata lapsettomuuspäivityksilläni heitä, jotka ovat lapsia tehneet. Jokaisella on oikeus omiin valintoihin ja näinollen myös tehdä niitä lapsia, jos niin haluaa. Minä ymmärrän miksi ihmiset lapsia tekevät. Kuten toivon, että hekin ymmärtävät minua ja meidän kaltaisiamme. Mutta esim. heitä, jotka pukkaavat maailmaan lapsia siitäkin huolimatta, että heillä ei ole resursseja jälkikasvustaan huolehtia, minä kyllä arvostelen (ja viittaan tässä nyt aiempiin päivityksiini FBssä, joista on myös loukkaannuttu). Ja aion arvostella jatkossakin.

Minä olen onnekas, minulla on erittäin rakas ystävä. Hän on äiti. Hänen poikansa on minun kummipoikani (en siis ole lapsivihaaja, vaikka sitäkin leimaa minuun on vapaaehtoisesta lapsettomuudestani juontuen haluttu lätkäistä) ja hän aina näissä paskamyrskyissä minulle sanoittaa ja suomentaa sitä, miksi moni ”lapsellinen” kokee minun heitä päivityksilläni tölvivän tai loukkaavan. Kiitos Heli ❤ Hänen kanssaan olemme voineet tästäkin aiheesta ja sen nostattamista tunteista aina puhua hyvin suoraan ja rehellisesti. Välillä hieman kiivaamminkin, mutta aina kunnioittaen ja arvostavasti.

Miksi minä sitten tästä aiheesta niin paljon ”toitotan”? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että haluan omalta osaltani lisätä ihmisten ymmärrystä ja tietoisuutta (ja kovastihan se jo nykypäivänä onkin avartunut) siitä, että minunlaisiani on ja meillä on oikeus tällaisia olla ja toivoisimme, että myös meitä tasa-arvoisesti asian vuoksi kohdeltaisiin. Liian paljon kuulee tarinoita/esimerkkejä siitä, kuinka lapseton jyrätään vähättelevillä kommenteilla tyyliin: ”kyllä sun mieles vielä muuttuu, kun oikean miehen/naisen löydät” tai ”kuka sut sitten vanhana hoitaa, kun et lapsia tee” jnejne. Ikävän usein lapsettomat pääsevät viimeisenä valitsemaan lomansa, kun perheellisten pitää saada valita ensin. Ikävän usein unohdetaan hyvät käytöstavat ja niiden noudattaminen, koska ”minulla on lapsia ja näinollen minun oikeuteni ovat sinun oikeuksiasi suuremmat” tai ”lapsihan se vaan on”. Kerron tästä esimerkin: Nainen oli pitkän työpäivän jälkeen ostanut itselleen palkkioksi karkkeja ja söi niitä sitten metrossa. Vastapäisellä penkillä istuu äiti pienen lapsensa kanssa. Pikku tahmatassu päättää tunkea kätensä vastapäisen daamin karkkipussiin. Äiti ei tehnyt elettäkään estääkseen. Päinvastoin, hän totesi karkkeja syövällä naiselle, että ”kyllä sun nyt pitäis laittaa noi karkit pois, kun tää meidän Irmahillevi ei enää muuta nää ja hälle tulee paha mieli”. Aha?! No en muuten varmaan laita! 😀

Esimerkki on hassu ja vähän pöljäkin, mutta hyvä osoitus siitä, että näihin sitä kuulkaa törmätään ihan jatkuvalla syötöllä. Ja kun et ”karkkejasi halua pois laittaa” ja ihan julkisesti sen sanot, siitä loukkaannutaan ja pidetään lapsivihaajana. Ymmärrättekö mitä yritän sanoa? Kaikista ikävintä tiettykin on se, että yhteiskunta arvottaa lapsettomat paskemmiksi, kuin perheelliset. Verotus on kova ja sekin on tutkittu fakta, että yksin elävät sinkut maksavat kovimmat verot ja kuitenkin käyttävät verovaroin kustannettuja palveluita vähiten. Kuten eräs mielipidekirjoitus taannoin otsikoi: ”Sinkku elättää sinunkin lapsesi”. Arvatkaa mitä siitä seurasi? No paskamyrsky tietenkin. Ihan sentään (vielä) ei ole lähdetty sille linjalle, että jokaisesta jälkeläisestä ihminen saa verohelpotuksia. Tällaisenkin älykkään ehdotuksen heitti ilmoille eräs kokoomuksen kansanedustaja eräässä keskusteluohjelmassa, jossa etsittiin syitä sille, miksi a) syntyvyys Suomessa laskee ja b) miten se syntyvyys saataisiin kasvuun. Että mitä josko jokaisesta lapsesta ihminen saisi verohelpotuksia? Joo, ei siinä mitään. Lapsettomat lähtevät varmaan mielellään talkoisiin mukaan, että saataisiin vähän vielä enemmän maksaa veroja palveluista, joita emme käytä. Entäpä tahattomasti lapsettomat? Rangaistaanko heitäkin kovemmalla verotuksella, kun he eivät ole syntyvyystalkoisiin osallistumassa? Mitä jos he kuitenkin toimittaisivat lääkärintodistuksen siitä, että yritetty on. Saisiko sillä samat verohelpotukset kuin lapsen tehneetkin? OMG ja LOL.

Siitä, että tämä edelleen osittain tuntuu olevan aihe, josta ei saa puhua tai jopa vähän tabu, kertoo paljon se, että minä saan ”privaatisti” kiitosta ja kannustusta sellaisilta ihmisiltä, jotka ajattelevat samoin kuin minä, mutta kokevat, etteivät voi/uskalla sitä julkisesti ääneen sanoa. Juurikin siitä syystä, että epäilevät ja pelkäävät joutuvansa paarian asemaan mielipiteidensä takia.

Se, että meitä vapaaehtoisesti lapsettomia saa nimitellä epänormaaleiksi tai arvostella sen perusteella, että ”mikä se semmoinen nainen on, joka lapsia ei halua” tai ”ihmisen nyt vaan kuuluu tehdä lapsia” tai monia vielä kovasti paljon törkeämpiä kommentteja, on melko lailla keskiaikaista meininkiä ja toivoisinkin, että jatkossa mielensäpahoittajat ymmärtäisivät myös minun kantani. Itse muistan iäisesti erään exän erittäin törkeät ja painokelvottomat määritelmät itsestäni, kun hän havaitsi, että lapsia en tosiaankaan aio tehdä, kuten alusta asti olin sanonut. Että aika lailla sitä välillä väsyy puolustamaan itsestäänselvää asiaa. Se, että sinä olet tehnyt lapsia, ei ole minulta pois enkä koe sitä loukkauksena itseäni kohtaan. Toivottavasti se, että minä en niitä ole tehnyt, ei ole sinun mielestäsi henkilökohtainen loukkaus sinun valintaasi kohtaan. Että peace and love.

Eikö torakka muka ole syötäväksi kelpaavaa..?

Buenos dias! Yo soi Suvi 🙂 Tämmösen mää oon oppinut sanomaan ja nyt huutelen sitä kaikille vastaantulijoille tua kadulla sit kovaan ääneen. Jotkut säikkyy ja jotkut tulee rapsutteleen. Mutta ne rapsuttelijat usein vähän kavahtaa, kummää oon niin äänekäs rapsuteltava. Mut mää vaan oon niin tohkeissani kun saan huomioo. Ja mamma yrittää kavahtajille selittää, että se ovvaan ”muy entusiasta”, ettei se oo millään muotoa vaarallinen toi  meitin Sussu. Vaarallinen? Minä? No kattokaa ny, oonko mää vaarallisen näkönen? Päin vastoin, mulle sais aina vaan antaa heekkuja kummää oon niin hellyttävä ja söpö. Eikö? Sissi totee tähän, että et sää oo sen söpömpi kummuutkaan karvanaamat täällä, että elä ny tee ittestäs numeroo. Ihan yhtä söpöjä tässä ollaan kaikki. Sitäpaitti… et sää mitään herkkuja tartte, säähän imuroit tualta kadulta kaiken mikä eteen sattuu… Yks ilta joku oli pudottanut ranskalaisia pottuja tonne kadulle… sää söit niitä sen koko matkan mitä niitä riitti. Ja kun ne loppu, jatkoit syömällä muurahaisia. Ja yks ilta kun iskän silmä vältti, söit kualleen torakan. Tuntosarvet vaan suupielistä vilkkui, kun torakka meni parempiin suihin. Sää oot semmonen jätemylly, ihan niinkun iskä ja mamma sua nimitteleekin 😀 Joo joo, keskeyttää Suvi, sää oot vaan kade, kun niitä ranuja ei riittänyt sulle! Ja sitäpaitti, syä ne Thaimaassakin torakoita, mamma on kertonut. Ne on kuulemma siellä suurta heeeeekkua!

Mutta kyllä kai mää vähän oon lihonu täällä ollessani, en enää oo ollenkaan niin rimpula kun sillon vuosi sitten kun muutin Suomeen. Iskä totes tossa yks päivä, että oon punkeroitunu. Mää kyllä siihen sit iskälle totesin, että kato äijä vaan oma mahas, et se oo sieltä laihimmasta päästä sinäkään. *tuhahtaa närkästyneenä* Mutta miettikää hei, mää oon kohta ollu vuoden kotona! Niin se aika rientää! Oon nykyään niin paljon rohkeempi kun sillon kun Suomeen muutin. Uskallan välillä hypätä ihan syliin asti, lipasta tyyppien naamaa ja nukkuakin vaikka ihan iskän tai mamman kaikussa. Oon todennut, että vaikka toi isäntäväki on välillä vähän hönttejä, niin ne on kuitenkin ihan kilttejä. Ja ne antaa mulle heekkuja, iskä on oikee namusetä. Ja siivoo mukisematta mun pisulirut pois, kun välillä vahinko käy. Jos meinaan oikeen on sisko-Sissin kanssa riehuttu (isäntäväki kutsuu sitä sekoiluks), niin joskus voi käydä niin, että tulee lirut sisälle. Ja minä silkkipylly en tiettykään pisuttele kovalle lattialle, vaan joko tohon iskän lehmäntaljalle tai mamman lampaantaljalle. Ne sitten on niin mukavan pehmusia paikkoja pisuttaa. Etenkin se lampaantalja on vielä erityisen imukykyinen. Arvostan!

Mutta yksi asia meitä Sissin kanssa välillä harmittaa. Ja se on se, kun isäntäväki tulee joskus kotiin kovasti haisten vierailta koirilta. Siis silleen oikeen löyhkäten. Meidän pitää sit nuuskuttaa ne yltä päältä tarkkaan ja tuhahdella paheksuvasti. Että mitä se semmottinen peli on, että vieraisiin mennään, vaikka me ollaan täällä. Ja niin turkasen söpöjä. Että eikö me riitetä? Mamma höpisee jotain jostain koiratarhoista ja siitä, et ne on käyneet siellä auttelemassa. Lapioimassa koiran kakkaa, pesemässä niitä haukkuja ja lenkittämässä ja rapsuttamassa niitä. Me vaan vähän mietittiin, että eiks meitin kakoissa oo riittävästi lapioitavaa? Ja eiks meitä saa rapsuttaa riittävästi? Mut se on tietty hyvä, et josko pakko on joku pestä, niin pesevät jonkun muun rekun, meitä ei kyllä tartte tulla pesemään! Pari päivää sitten pistivät meidät ammeeseen ja pesivät väkisin. Oltiin kuulemma koirien rannan (joo-o, täällä on semmonen ja siellä saa olla vapaana!) jälkeen ihan hiekassa ja suolassa. Minä siitä niin mieleni pahoitin, eikä tuo Sissikään kauheesti ilahtunut.

Nymme lähetään herättään iskää, se kun on nukkunut jo ihan liikaa. Ja kun me saadaan se hereille, voidaankin itse mennä takaisin nukkumaan. Täällä on ihan tosi pilvinen keli ja meistä se on kivaa vaihtelua, ei oo niin kuuma. Että hasta luego sitten vaan!