Mamma sanoi eilen, että kohta tulee vappu ja me rynnättiin valmiiksi portille odottamaan. Että kuka Vappu ja mitä se tuo tullessaan? Täytyy myöntää, että ollaan vähän niinkun kyllästyneitä jo noiden kahden, siis iskän ja mamman, naamoihin ja mielellään kyllä tavattais jo muitakin tyyppejä. Niinkun se Vappu. Etenkin jos se tuo heekkuja.
Mutta mamma käski meidät portilta pois haukkumasta, ettei naapurin brittiäijä taas hermostu ja tule huutamaan aidalle. Se onkin kuulkaa oikeesti ihme ukko, sille tässä naapurustossa vähän kaikki naureskelee ja naapurin espanjalaistäti sanoi, että se on ”loko”. Suvi ja Soma ei tiedä mitä se ”loko” tarkottaa, mutta Sissi ymmärtää sevverran kieliä, että se selitti sen tarkoittavan, että ukko on kahjo. Hassua siinä on se, että se on muuttanut maailman äänekkäimpään maahan, vaikkei se kestä ääniä! Se ja sen yliföönattu rouva ovat päättäneet, että naapuruston kuuluu elää, kuten he haluavat. Eli sillälailla, ettei pidä mitään ääntä. Erityisesti siis, ettei koirista lähde ääntä. Ja josko sitten lähtee, tulee huutoa, tai ne suihkuttaa vesiletkulla ohikulkevia mekkaloitsijoita. Juu, ihan oikeesti! Se ukko asensi joku aika sitten letkun aitaansa niin, että se suutin osoitti tuohon tielle ja jos/kun koira siitä sitten ohi meni ja haukkui (niinkun esim. naapurin susikoirat lenkillään teki), äijä ruuttas vesisuihkun niitten niskaan. Tämmösestä toiminnasta ei sitten naapurit oikeen tykänneet, vaan sanoivat ukonkäppänälle, että se on julkinen tie ja siinä on oikeus kulkea ja vaikka vähän ääntäkin pitää. Että ota nyt se letku pois siitä hyvän sään aikaan. Ukko otti.
Mekin on sen ukon ja akan raivo saatu tuta, kuten naapurin pikkukoiratkin. Kerran se ukko potkas ohimennessään naapurin pikkukoiraa ja naapurin täti huusi kun sumusireeni, paljon rumia sanoja. Mamma sanoi, ettei hän juuri kauheasti espanjaa ymmärrä, mutta ne semmoset sanat mammakin tajus. Ja joskus, kun meistä tai naapurin pikku ”perroista” lähtee heidän mielestään liikaa ääntä, ne tulee huutaan tuohon aidalle tai naapurin portille mielipuolisesti, että ”Sadap! Sadap! Sadap!” Ja me/naapurin koirat huudetaan takas, ettei me ymmärretä mitä sää sanot. Ja sit ne huutaa vieläkin kovempaa ja me tietty myös. Mamma sanoo, että tilanne on nykyään vähän semmonen ns. oravanpyörä. Eli että nyt siinä on käynyt niin, että kun me kuullaan sen naapurin m***un (Suvi paheksuu mamman kiroilua ja sanoo, että vaikka se ukko onkin pölvästi, niin ei silleen saa sanoa!) ääni tosta aidan vierestä, meitä alkaa murisuttaa. Että siis sen ja sen tuulitukkaisen eukon äänistä on tullut meille ns. ”triggeri”. Me ei tiedetä, mikä se triggeri on, mutta Sissi epäilee, että se tarkoittaa sitä, että niiden ääni laukaisee meissä puolustusreaktion. Eli että mitä useammin ja kovempaa ne on tuossa sitä ”sadappia” käynyt huutamassa, sitä vastenmielisemmäksi niiden ääni meille käy. Ja kun me kuullaan niiden ääni, meitä alkaa pelottaa ja haukututtaa ja jos me aletaan haukkumaan, ne tulee tohon aidalle huutamaan ja me haukutaan lisää. Kinkkinen tilanne eikö totta?
Silloin kun tämä tilanne alkoi/kärjistyi ensimmäisen kerran (ukko ja puuhkatukka tuli kimpassa meille ja mammalle tohon aidalle huutamaan), Jonna-täti ja Tero-setä sanoi, että ne on ehkä semmosia introvertteja (”Intro mitäh?”, kysyy Sussu ja Soma sanoo, että verttejä, vaikkei tiedä itsekään mikä se semmoinen vertti on). Eli semmosia, jotka hiljaa itsekseen kerää kiukkua ja kun sitten räjähtää, niin mossahtaa kunnolla. Ja että josko mamman ja iskän pitäis yrittää kutsua ne kahville tai muuten sillälailla koittaa tutustua niihin ja lieventää tilannetta. Mamma sanoi, että olkoon vaikka mitä, mutta että hän taas on semmoinen vertti, ettei hän m***uja (Suvi herkkänä tyttönä tuskailee mamman kielenkäytön kanssa) kotiinsa kutsu tai ala nöyristelemään. Että jos/kun naapuri ei osaa normaalisti puhua ja kommunikoida ja koska me oikeasti ollaan hyviä naapureita, eletään ihan normaalia elämää (me ei millään muotoa räkytetä jatkuvasti ja häiritsevästi), on meillä oikeus kotonamme olla ja elää niinkuin me eletään, eikä siihen ole konkkanokilla mitään sanomista. Me ei tiedetä mikä se konkkanokka on, mutta kai se on synonyymi englantilaiselle. ”Syno mikä?” kysyy Suvi ja Sissi selittää kärsivällisesti, että samaa tarkoittava sana.
Kerran iskä sano niille (kun ne taas rutisi tuolta aidan takaa), että ”ne on koiria ja että koirat haukkuu kun joku tulee portille tai kulkee tossa kadulla. Se on normaalia ja vähän niinkun koirien tehtävä”. Ja Sissi jatkaa Suville (joka on porukan pahin räpättäjä ja jolla lienee vanhoja traumoja aiemmasta elämästä romanialaisen orpokodin pihalta): ”Vaikka mamma sanookin susta, ettet sää ole se ”penaalin terävin kynä”, niin se sanoo myös, että se rakastaa sua valtavasti ja että persoonallisempaa koiraa saa hakea. Sää oot semmonen hassunassu, ettei paremmasta väliä ja kaikki me rakastetaan sua just semmosena kun sää olet. Että räpätä vaan, sää saat kotonas jutella, jos asiaa on!” ❤ Ja vaikka Suvi meinaa ryhtyä protestoimaan, ettei hän ole kynä ja ettei hän edes tiedä, että mikä se penaali on, niin tyytyy sitten vain huokaisemaan tyytyväisenä ja asettautumaan kerälle päiväunille omaan pesäänsä.
Yhtä pätevä kuin ärsyttäväkin 