Hiiri pieni pyörii… eiku… miten se vanha lastenlaulu menee..?

Niin kuin moni teistä tietää, me asutaan maalla. Ja täällä pyörii kaikenkarvaisia ötököitä (siis meidän lisäksi) nurkissa. On kisuja, lampaita, vuohia, hevosia, hiiriä, rottia, haukkoja, mustarastaita, sammakkoja ja käärmeitä… Yks sammakko pyörii tässä aina iltaisin eikä mamma ja iskä päästä meitä tekeen lähempää tuttavuutta sen kanssa. Kun ne sanoo, että jos se on rupikonna, niin se voi olla tosi myrkyllinen. Ja sitä jos lipasee, niin pahimmassa tapauksessa voi pieneltä koiralta lähteä henki. Höh, mitä tapahtui niille sammakoille, jotka muuttuu pussaamalla prinssiksi?! Me haluttais kokeilla. Sissi ja Suvi katsoo merkitsevästi Somaa. Se kun on siinä iässä, että juoksee poikien perässä ja pussailee niitä vaikka väkisin. Somalla on jo monta poikaystävää (mm. Lipton ja Topi), jotka on ihan hätää kärsimässä Soman kanssa, kun se on niin innokas 😉 Pojat kun tulee kylään, niin ne ei saa hetken rauhaa, kun Soma vaan niitten kanssa painis koko ajan. Ja loppujen lopuksi ne on ihan puhki. Sissi ja Suvi hihittelevät tassuunsa ja matkivat Somalle loppuun asti läkähtyneitä ja kieli pitkällä läähättäviä poikakoiria ja Soma tuhahtaa vaan, että te kirput olette kateellisia, kun ne pojat juoksee vaan mun kanssani. Pikkuässät heittävät siihen, että unohtakaa ”Tanssii susien kanssa”, Somasta pitäis tehdä elokuva: ”Juoksee poikakoirien kanssa” ja repeävät hysteeriseen hihitykseen. Soma pyöräyttää pikkukäkättimille silmiään ja haluaa kertoa siitä, kun meidän keittiössä oli hiiri…

”Joooooooo, se oli jännää!,” huudahtaa Sissi ja Suvi. Mehän kaikki tiedetään, että mamma on maailman hellämielisin hahmo mitä tulee eläimiin. Se pelastaa kaikki pörriäisetkin tosta terdeltä ja vie hämähäkkyläiset turvaan. Iskällä kun aina vähän silmät pullahtaa päästä, jos se näkee hämähäkkejä, sillä kun on semmonen arkano… eiku anarko… eiku (”se on araknofobia ja tarkottaa hämähäkkikammoa”, Sissi kuiskaa Suville)… No niinhän mä just sanoin, toteaa Suvi, iskällä on arkanofoopia. No kuitenkin siis asiaan: tossa viime talvena mamma ja iskä tajus, että varastossa asuu hiiri ja mamma sanoi, ettei sitä saa tappaa. Mitä se pieni hiirulainen nyt varastossa haittaa..? Ja niin ne sit antoi sen vipeltää menojaan. Mutta nyt sit pari viikkoa sitten ne havahtui siihen, että se siimahäntä oli siirtynyt öisin mellastamaan keittiön puolelle ja mamma totes huokaisten, että se ei kyllä nyt enää käy laatuun. Se kun on hykieniariski ja siitä voi saada vaikka minkä pasillin (”Mitäh, saako hiiriltä sillejä”, huudahtaa Suvi huuliaan lipoen ja Sissi käskee olla keskeyttämättä), ei auta, kun hommautua siitä eroon. Niinpä ne marssi kauppapuotiin ostamaan hiirenloukkuja ja viritteli ne yöksi keittiön nurkkaan. Seuraavana aamuna mamma meni sydän mustana keittiöön peläten löytävänsä sieltä hiirivainaan. Mutta se hiiri olikin ollut niin ovela, et se oli vaan syönyt sen juuston siitä loukusta ja lähtenyt litomaan. Ja mamma oli salaa mielessään ihan tosi iloinen ja ylpeä sen hiirulaisen puolesta. Mutta sit seuraavana yönä se hiiri ei ollut enää niin onnekas, vaan se oli kuollut sinne loukkuun. Ja mamma porua väänsi sen pikkuisen takia ☹ Me ei aina ihan tota mammaa ymmärretä, ite laittoi loukun sille hiirelle ja sit kuitenkin porata vollotti, kun se hiirulainen meni lankaan. Johon Suvi toteaa, ettei se kyllä lankaan mennyt, vaan loukkuun.

Carita-täti sano, että kissa olis kaikista paras hiirivahti, mutta me ei kyllä semmosia tänne suvaita! Me kun ollaan kaikista parhaita kissavahteja, toteaa tytöt polleina kuin yhdestä suusta. Niille me kyllä näytetään taivaanmerkit, kun tähän pihaan osuvat. Jos saadaan kiinni. Ööh, ei kyllä olla saatu vielä kertaakaan kiinni. Mutta näytetään kyllä jos saadaan. Vaikkei kyllä oikein tiedetä, että miten ne taivaanmerkit näytetään… ”Tiedättekö te?”, kysyy Soma isosiskoilta ja Sissi ja Suvi vähän vaivautuneina joutuvat toteamaan, etteivät tiedä. Kun ei vielä koskaan ole käytännössä päästy kokeilemaan. ”Mutta kyllä me sitten näytetään heti, kun katti kiinni saadaan. Ja opetetaan sullekin.”, lupaavat Sissi ja Suvi. Siihen on Soman tyytyminen.

Nyt me ei enää jakseta keskittyä naputteluhommiin, vaan mennään ja järjestäydytään portille odottamaan iskää. Sen pitäis kohta tulla kotiin sieltä töipaikasta ja me kilpaillaan siitä kuka saa ekana ja eniten rapsuja ❤