Me herätettiin iskä ja mamma viime yönä ennen kuutta, koska meillä oli maailmaluokan hätätila, eli kisuätä! Mamma ja iskä tokkuroissaan nousi ja päästi meidät pihalle, kun luulivat, että kyseessä on tavanomainen pissihätä. Mutta ei meillä aiheena ollut pissa, vaan jotain jännempää, eli kissa! :-0 Tässä se katti pyörii nurkissa tonkimassa meiän roskiksia ja me yritetään opettaa sille, jotta nämä on meitin maita. Kateilta pääsy kielletty. Eli ”hei gato, ota jalat alles ja katoo!” Hih hih, Suvia naurattaa, kun keksi noin nokkelan lauseen. Sehän me spreijataan tohon porttiin!
Täällä on vuosi vaihtunut ja vaikka tossa pari päivää sitten oli tosi lämmin keli (+20 C ja arska paisto täydeltä terältä), niin nyt kyllä huomaa, että vuoden kylmin kuukausi on alkanut. Tänäänkin aamulla oli vaan +4 C ulkona ja sisällä +16 C. Että kyllä vaan on käyttöä villasukille! Siis iskällä ja mammalla, meillä on nää luonnon omat karvatöppöset. Mamma ja iskä sai Kuuppa-tädiltä (terveisiä vaan Hattulaan) joululahjaks hienot villikset Suomi 100-henkeen. Mammalla on ruskan väriset ja iskällä suomenlipun värit. Ja sillon viime keväänä, kun oltiin tänne muuttamassa, iskä sai hienot villikset läksiäislahjaksi yhdeltä asiakkaaltaan. Silloin iskä nauroi, et mitä hän Epsanjassa villiksillä tekee. Sittemmin on iskänkin hymy hyyytynyt 😀 Vähän meitä toi mamma kyllä säälittää, kun tossa se tätä meidän sanelemaa plokiakin kirjottaa kynsikkäät kädessä. Se sanoo, että täällä on löytynyt monelle sellaisella asialle käyttöä, joita ei juuri Suomessa tullut käyttäneeksi (niinkuin noi kynsikkäät). Me sit tietty autetaan noissa lämmityshommissa (ollaan kuulemma eläviä lämpöpattereita) makoilemalla iskän ja mamman kainalossa ja päällä soffalla. Ollaan vielä aika edullinen lämmitysmuoto, ihan pikkuisen vaan tarvitaan herkkuja ja sapuskaa. Eli suositellaan lämpimästi kaikkia vilukissoja hommaamaan oma kainaloiskoira. Tai kaksi.
Eilen meillä tehtiin mehua. Tai siis iskä ja mamma teki, me lähinnä pyörittiin jaloissa ja kytättiin, josko meillekin tipahtais jotain syötävää. Iskä keräs hullun määrän tuolta puista sitruunia, mandariineja ja appelsiineja ja kuori ne. Ja mamma sitten survoi ne mehumasiinan läpi. Aika sottasen näköstä hommaa kyllä ja loppujen lopuksi sitä meuhua ja mäskiä oli lattiallakin… Mutta kyllä noi vaan jaksoi olla ihan lapsellisen ilahtuneita ja hoki, kuinka messevää on, kun saa omien puiden hetelmistä mehua.
Ja koska ollaan jo vuoden 2018 puolella, paljon on taas vieraita luvannut tulla kylään. Täällä me jo odotellaan niitä, niitten vieressä kun on aina niin mukavaa nukkua (se on vähän niin, että halusivat tai eivät, niin täällä saavat vieraat kaksi karvanaamaa sänkyynsä). Eniten odotetaan sitä, kun Jonna-täti tulee taas kylään meitä leikittämään ja hoitamaan ton puutarhan kuntoon. Nyt siellä ihan rehottaa rikkaruohot. Mamma lupaa joka viikko, että ”tällä viikolla saa rikkaruohot kyytiä!”. Mutta siä ne vaan kasvaa ja voi paksusti. Mamma vetoo siihen, et nyt on niin kylmä, ettei tarkene puutarhassa puuhastella. Me sille sanottiin, että tää on ihan tyypillinen Suomen juhannuskeli: + 9 C ja harmaata. Että voikukkarauta käteen vaan ja kukkapenkkiin kykkimään. Sen seuraava tekosyy on sitten se, ettei se erota rikkaruohoa hyötykasvista tai kukkasesta. Voi yhren kerran, tulis ny Jonna-täti jo äkkiä! Me luvataan avustaa puutarhanhoitohommissa ja kaivaa sopivia kuoppia, joihin voi sit istuttaa vaikka ja mitä. Ja yöllä toimia sängyssä lämpöpattereina :-*
Yhtä pätevä kuin ärsyttäväkin 