Jaa et halua lapsia? Höpö höpö, totta kai haluat!

Näin loihe lausumaan eräs puolituttuni, kun kerroin etten halua tai ole koskaan halunnut lapsia. Tämä supermamma Jumalan armosta (tiedättehän sen naistyypin joka täysin ilman mitään ongelmia putkauttelee maailmaan vauvoja, plop plop plop…ja jonka mielestä nainen ei ole nainen, jollei hänellä ole lapsia) ei voinut millään ymmärtää moista ajatusta tai vaihtoehtoa. Ja vielä naisen suusta! Ei tullut ymmärrystä tai kunnioitusta supermammalta meikäläiselle, aikuiselle ihmiselle (olin siihen aikaan jo pitkälle päälle kolmekymppinen), jonka voisi olettaa jo tarpeensa tai tulevaisuudensuunnitelmansa tietävän. Olimme tuolloin juhlimassa ystävättäreni polttareita ja ajelemassa juhlapaikalle.  Samaisessa autossa istui tiettykin rakas polttarisankari, joka tuohon aikaa suri tahatonta lapsettomuuttaan ja yritti aina menkkojen alkaessa nieleskellä kyyneleitään ja lohduttautua ajatuksella että pian tärppää. Ymmärrystä tai kunnioitusta ei liiemmin herunut supermammalta polttarisankariakaan kohtaan (joka sattuu olemaan supermamman sisko), sen verran tilannetajutonta toimintaa oli hänen ja muiden äiti-ihmisten meininkin tuona kyseisenä polttari-iltana.

Samaisissa polttareissa oli minun (vapaaehtoisesti lapseton) lisäkseni siis liuta ”lapsellisia” naisia ja kaikki kyllä tiesivät polttarisankarin aran ja herkän tilanteen. Mitenkään asian tila ei kuitenkaan rajoittanut mammojen suurta intoa tohkeilla ja pullistella koko polttari-illan omasta äitiydestään ja jälkeläisistään. Että mimmoista pottuporkkanamuusia se teidän Timo-Petteri syö? Ja kyllä on kuulkaa meidän Nuutti- Eenokilta tullut taas jännän väristä kakkaa. Mutta Mittumaari-Pilviheilimöllä on ollut outoa ihottumaa, liekö allergiaa? Ja vaikka sekä minä että polttarisankari itse yritimme useaan otteeseen illan aikana kääntää keskustelua pois lapsiaiheesta (herkkä ja tuskallinen paikka polttarisankarille) ja enemmän illan aiheeseen sopivaksi (villi tyttöjen ilta, entiset poikaystävät, punastuttavat muistot ja kokemukset, otetaas vaikka vähän viinaa ja tehdään hulluuksia…), niin ei auttanut mikään! Ei kääntynyt äiti-ihmisten kelkka tai puheenaiheet millään. Koko helkkarin polttari-ilta oli yhtä kakaran kakkaa, revenneitä välilihoja ja paskavaippoja. Siitäpä tulikin polttarisankarille ikimuistoinen ilta, vaikkakaan ei ehkä ihan sillä tavalla kuin ajatuksissa oli. Että terkkuja vaan supermammoille, teitte lähtemättömän vaikutuksen.

Mikä on tarinan opetus? Se on se, että hienotunteisuus on kovaa valuuttaa siitäkin huolimatta, että oma elämä pyörii nahkapokaalin ympärillä. Olisi suotavaa, ettei käytöstavat ja aivokapasiteetti lentäisi romukoppaan saman tien, kun se oman elämän keskipiste on tuupattu maailmaan. Olisi myös toivottavaa, että ymmärrettäisiin ettei kaikilla ole sama elämäntilanne, tavoitteet ja ajatukset kuin sinulla tai lähipiirilläsi. Tarinan opetus on myös se, ettei kenenkään lapsentekoa tai -tekemättömyyttä kannattaisi kovin kovaan ääneen mennä arvostelemaan tai puimaan (tai omalla tilanteellaan brassailemaan jos tietää ettei vieruskaveri ole yhtä onnekas), ellei asianomainen itse ole siihen halukas tai tahdo aiheesta keskustella.

Miksi kirjoitan tästä nyt? Lauantaina oli lapsettomien lauantai (sitä on vietetty jo parikymmentä vuotta äitienpäivää edeltävänä lauantaina) ja sunnuntaina juhlittiin äitienpäivää. On ihminen sitten vapaaehtoisesti tai tahattomasti lapseton, on hänellä oikeus omaan päivään. Ihan niinkuin äideillä on oikeus omaansa. Mutta joidenkin mielestä semmoinen lapsettomuuden ajatukselle omistettu juhla on sopimaton. Vain äideillä on oikeus juhlia. Ilta- Sanomat kirjoitti viikonloppuna nettisivuillaan vapaaehtoisesti lapsettomasta naisesta ja jo oli mielensäpahoittajat möksähtäneet (ei ole äitienpäiväviikonloppuna oikeutta julkaista moisia juttuja noin julkeista ja tunnekylmistä akoista jotka eivät ymmärrä omaa tehtäväänsä tässä maailmassa)! Että kyllä vaan on maailma hävyttömäksi mennyt 😀

Itse olen itsestäänselvyytenä ja onnellisesti lapsettomuuteni valinnut, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa millaisia sammakoita ja hölmöyksiä supermammat (ja heidän kaltaisensa) suustaan päästelevät. Minulle riittää muutama kummimuksu (joista yksi on tarinan polttarisankarin tiitiäinen, eli onnellinen oli tämänkin tarinan lopputulos 🙂 Mutta heille, joille asia on arka tai joita painostetaan lapsenteossa (suuntaan tai toiseen), pitäisi antaa myös muita vaihtoehtoja ja oikeus puhua asiasta ilman, että muut asiaan puuttuvat, tuomitsevat tai hyviä neuvoja jakelevat. Eli olkoon voima kanssanne ja elämä oman näköisenne, lapsilla tai ilman!

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s